Muistutus Kaisaniemenlahden asemakaavan muutosesitykseen n:o 11803/5.6.08 (2. kaupunginosa, Kluuvi, Vesialue)

Muistutus Kaisaniemenlahden asemakaavan muutosesitykseen n:o 11803/5.6.08 (2. kaupunginosa, Kluuvi, Vesialue)

Asia: Nähtävillä olevassa asemakaavan muutosehdotuksessa esitetään Kaisaniemenlahden etelärannalle paikkoja yhteensä 14 asuntolaivalle sekä 4 toimisto- tai ravintolalaivalle. Asuntolaivat on määrä sijoittaa kohtisuoraan rantamuuriin nähden.

Vastustamme kaavamuutosta seuraavilla perusteilla:

1. Johdanto: Kaisaniemenlahti–Pitkäsillan historia tulee ottaa huomioon
1.1 Asuntolaivasatamahanke Presidenttifoorumin tavoitteiden valossa
1.2 Helsingin ja Suomen perinneympäristöjen turmelemisen olisi aika loppua
2. Vertailua ja modernin rakentamisen filosofiaa Firenzessä ja Roomassa
3. Kooste asuntolaivasatamahankeen hylkäämistä puoltavista perusteista
3.1 Asemakaavan muutosehdotus on yleiskaavan vastainen
3.2 Kulttuurihistoriallisia arvoja ei ole otettu huomioon
3.3 Luonnon elvyttäviä ja rauhoittavia virkistysarvoja ei ole otettu huomioon
3.4 Riskirakentamiselle ei löydy perusteita: rantarakentamisen erityisvaatimuksia ja hankkeen muita ympäristöhaittoja ei ole otettu huomioon 3.5 Venepaikkojen sijainti on väärin suunniteltu
3.6 Kaavamuutoksen perustelut eivät kestä lähempää tarkastelua
3.7 Veronmaksajien varoja tulee tuhlailun sijasta suunnata järkevään asuntotuotantoon ja korjausvelan pienentämiseen
4. Kaisaniemenlahden rannan rakentamista vastustetaan laajasti
5. Kaavamuutos on hylättävä ja sen sijaan on kehitettävä vaihtoehtoinen suunnitelma, jossa huomioidaan edellä esitetty


1. JOHDANTO: KAISANIEMENLAHTI–PITKÄSILLAN HISTORIA TULEE OTTAA HUOMIOON

Presidenttifoorumissa 19.11.2008 keskusteltiin Suomen 1900-luvun sotahistorian vaietuista ja kiistellyistä vuosista ja niiden vaikutuksesta tämän päivän suomalaiseen yhteiskuntaan. Linnan itsenäisyyspäiväjuhlien 2008 teema oli sovinto ja anteeksianto erityisesti vuoden 1918 kansalaissodan mutta myös 1944 jatkosodan tapahtumiin liittyvänä.

Kaisaniemenlahti-Pitkäsilta–alue on ollut keskeisessä roolissa edellisten sotatapahtumien yhteydessä: vuoden 1918 sisällissodan keskeinen rintamalinja ja viimeinen sillanpääasema sijaitsivat Kaisaniemenlahden alueella Pitkänsillan tuntumassa. Kun punaiset menettivät viimeisen sillanpääasemansa, sota heidän osaltaan oli po. alueella ohi. Alkoi jälkiselvitte-lyiden aika.

Pitkäsilta pyrittiin tuhoamaan Helsingin suurpommituksissa 1944 Stalinin joukkojen toimesta. Tässä ei onneksemme onnistuttu. Edellä mainitsemien tapahtumien jäljet näkyvät Pitkäsillan kivipaasissa edelleenkin. Sillassa on nähtävissä niin luotien kuin pommienkin jälkiä sekä kiveen lohkaistuja ampuma-aukkoja.

Pitkäsilta erityisesti vuoden 1918 jakolinjana symbolisessa ja konkreettisessakin mielessä elää edelleen ihmisten mielissä. Aiheen kipeyttä kuvaa se, vaikka kyse on 90 vuoden takaisesta merkittävästä lähihistoriasta, aihe ohitetaan vähin maininnoin esimerkiksi koulujen historianopetuksessa.

Koskettavat tapahtumat unohdettuinakin vaikuttavat, mistä on etsitty vastauksia muun muassa yhteiskuntaamme vaivaavaan väkivaltaan.

1.1 Asuntolaivasatamahanke Presidenttifoorumin tavoitteiden valossa

Presidenttifoorumin keskeinen tavoite oli päästä käsiksi sotiemme tiedostamattomiin seurausvaikutuksiin muun muassa siksi, että yhteiskuntamme lisääntyneen itseymmärryksen avulla kehittyisi väkivallattomampaan suuntaan.

Presidenttifoorumin tavoitteiden valossa asuntolaivasatamahanke historiallisessa mielessä herkällä alueella on ristiriidassa foorumin asettamien rohkeiden ja kunnianhimoisten tavoit-teiden kanssa. Vuoden 1918 sisällissodan taisteluiden ja jatkosodan 1944 suurpommitusten näyttämöstä tulisi kärjistäen Suomeen sillanpääasemaa hakevan yrityksen näyttely- ja messualue.

Kaisaniemenlahden rantamaisemaa on vaikea mieltää sopivaksi kyseiseen tarkoitukseen, joka on esteettisesti ja hengeltään sopimaton kokeilu Hollannin ja San Franciscon hengessä. Herää kysymys, mahtavatko hankkeen alullepanijat tuntea lainkaan Helsingin paikallishistoriaa.

Kesällä 2008 Pitkäsillan kupeeseen viranomaispäätöksellä sijoitetun hollantilaistaustaisen ravintolaivan sijainti on paikan mikrohistoriallisia tapahtumia tuntevalle käsittämätön.

Kaisaniemenlahden ranta-alueen historiaan perehtyneelle suunnitelmat ovat loukkaus. Asuntolaivasataman jätehuolto ja muu kunnallistekniikka sijaitsisivat kirjaimellisesti sisällissotatoimialueella. 1918 vuoden tapahtumien osalta asuntolaivasatamahankkeen merkitystä tulee pohtia erityisesti hävinneen osapuolen kannalta.

Presidenttifoorumi peräänkuuluttaa yhteisöllisyyden lisääntymistä yhteiskunnassamme. Asuntolaivasatama Kaisaniemenlahdella ja ranta-alueella olisi individualismin ja egoismin riemuvoitto. Muutaman yltiömarginaalia elämäntapaa havittelevan etu ohittaisi yhteisön edun.

Ihmettelemme, miten laivojen asukkaat viihtyisivät seudun asukkailta valloittamallaan ulkoilureitillä. Asuinalueella viihtyminen edellyttänee edes jonkinlaista naapurisopua ohikulkijoiden nyreän suhtautumisen sijasta.

1.2 Helsingin ja Suomen perinneympäristöjen turmelemisen olisi aika loppua

Kantakaupunki on tuhoutunut enemmän 1960-luvulla alkaneen purkamisen ja rakentamisen seurauksena kuin sotatoimissa. Emme voi olla monista tehdyistä ratkaisuista ylpeitä. Tapahtuneista virheistä pitäisi ottaa oppia eikä puhua kehityksestä ja ennakkoluulottomuudesta silloin, kun kyse on muusta.

Helsingissä päinvastoin kuin muissa Euroopan kaupungeissa ei tietääkseni ole rakennettu uudestaan sotatoimissa tuhoutuneita rakennuksia. Sen sijaan Helsingin kaupunkikuvan ja historian kannalta tärkeitä arvorakennuksia on purettu tai räjäytetty dynamiitilla ilmaan (esimerkiksi Kino-Palatsi).

Purettujen rakennusten tilalle on kohonnut ympäristöstään irrallisia, ympäristön kanssa jännitteisessä suhteessa olevia rakennuksia. Vastoin yleistä luuloa, parhainkaan arkkitehti ei kykene ratkaisemaan esteettisiä ongelmia ympäristöissä, jossa yhteistä nimittäjää siellä olevan ja suunnitellun välillä ei ole olemassa.

Jos asuntolaivasatama ja asuntolaivat Kaisaniemenlahdelle rakennettaisiin, satunnainen, eurooppalaiseen kaupunkiarkkitehtuuriin perehtynyt matkailija hieraisisi silmiään ja toteaisi että oho:

Asuntolaivasatamaa, Helsingin yliopiston puutarhaa kauniine Jugend- ja muine rakennuksi-neen, Finlandia-taloa, Kansallismuseota, Kaupunginteatteria, Linnunlaulun puuhuviloita, Siltasaarta Jugendtyylisine rakennuksineen, Pitkääsiltaa kauas ulottuvine näkymineen ja muuta ympäristöä ei onnistu hahmottamaan samaan maisemaan.

Suomalaisen identiteetin kannalta keskeisten rakennusten läheisyys maisemassa on asia, joka poikkeaa hengeltään totaalisesti asuntolaiva-asumisen filosofiasta. Yhtälöä eivät helpota asuntolaiva-asumiseen yleisesti liitetyt mielikuvat enempää kuin kaikki konkreettinen haitta, jota satama toisi mukanaan. Asuntolaivat ja kelluvat talot jätehuoltoineen ja muine kunnallistekniikoineen olisivat suunnitellussa ympäristössä lähinnä groteski lisä.

Luodaanko Helsingissä tahallaan käsittämättömiä kaupunkikuvallisia jännitteitä? Onko taustalla ehkä puuttuva Helsinki-tuntemus ja tunnesuhde Helsinkiin vai halutaanko hankkeella siirtää huomio toisaalle niin, että Helsingin historian käsittelemättömät, mustat vaiheet unohtuisivat. Ratkaiseeko raha, kuulopuheiden mukaan ulkomailla nimeä saanut, asuntolaivoja piirtänyt arkkitehtitoimisto haluaa Suomeen sillanpääaseman.

Ympäri Suomen niemen on identiteetin jatkuvuuden kannalta keskeisiä perinneympäristöjä tuhottu peruuttamattomasti. Matkailijan on usein vaikea erottaa taajamaa tai kaupunkia toisesta tai muistaa jälkeenpäin jotakin, mikä tekisi alueesta omanlaisensa. Esimerkiksi Kuopion torinseudun uusrakentamisen syytä on etsitty syvälle Suomeen ulottuneista pommituksista. Vastaavanlaisia asukkaiden aiheuttamia tuhoja on nähtävissä eri puolilla Suomea.

Raahe poikkeaa edukseen vanhan kaupungin arkkitehtonisessa eheydessä ja kaupunkiin haluaa palata uudelleen päinvastoin kuin IKEA-hengessä ”sisustettuihin” kaupunkeihin ja taajamiin, joista ei pahimmillaan jää mieleen muistoja edes valokuvina. Ruotsinkielinen Pohjanmaa on ollut muuta Suomea valistuneempi rakennetun ympäristön symboliikan ymmärtämisen suhteen. Kokkolan vanhakaupunki pelastui purkamiselta kaupunginarkkitehdin toimeliaisuuden ansiosta. Näin onnellisesti ei käynyt vastaavanlaiselle kaupunkialueelle Lappeenrannan keskustassa.

Eikö eurooppalaisessa mittakaavassa vähäisten kansallismaisemiemme tuhoamiselle pitäisi panna piste? Niinpä Helsingin kantakaupunkia tulisi kehittää valmentajahenkisesti. Hyvä valmentaja pyrkii korostamaan valmennettavansa luontaisia vahvuuksia, hän ei ole valloitta-jahenkinen, vaan suhtautuu kohteeseensa kunnioittavasti.

Lähes kaikkien helsinkiläisten, olivatpa kyseessä valtuutetut, luottamus- ja virkamiehet tai muut kaupunkilaiset, urbaanitausta on hyvin ohut, mikä näkyy päätöksenteossa. Lisäksi mo-nien ajattelu on siinä määrin kaupantekohenkistä, että taitoa ympäristön symboliarvojen ymmärtämiseen ei kehity. Symbolimerkitysten ymmärryksen puuttuessa arviointiperus-teeksi jää rahallinen hyöty. Maaseudulla yleinen ajattelu, että jokaisen miehen on rakennettava talo, saattaa vaikuttaa muuntuneena nuoressa kaupunkikulttuurissamme.


2. VERTAILUA JA MODERNIN RAKENTAMISEN FILOSOFIAA FIRENZESSÄ JA ROOMASSA

Helsingin kantakaupunki alkaa vähitellen muistuttaa matkamuistomyymälää, jos 1960-luvulla alkanutta kaupunkikuvallista ja historiallista tuhoa jatketaan.

Helsingissä on vain yksi keskusta, mikä lienee yksi syy siihen, että vapaan oloiselle keskus-ta-aukiolle rakennetaan vähäisen, pienessä piirissä tapahtuneen ja välillä päättäjät ohittavan keskustelun jälkeen ympäristöönsä sopimattomia rakennuksia. Kaiken merkittäväksi ajatellun halutaan ilmeisesti sijaitsevan ainoassa keskustassamme.

Viimeisin keskustarakentamisen jalkoihin jäänyt eheä, Helsingin historiaan olennaisesti kuulunut rakennuskompleksi olivat makasiinit. Ne olivat monien helsinkiläisten olohuone ja sunnuntairetkien kohde ja myös Helsingin ulkopuolelta muuttaneiden ympäristöön integroitumista edistävä rakennuskompleksi houkuttelevuudessaan. Alueella kävi ihmisiä eri puolilta Helsinkiä.

Helsingin kantakaupunkia rakennetaan oloissa, jotka verrattuna esimerkiksi vanhassa Roo-massa alkaneeseen modernin rakentamisen esteisiin ovat helppoja. Rooman täydennysraken-tamista käsitelleessä TV-ohjelmassa lupaava modernin rakentamisen arkkitehti Odile Decqi kertoi muun muassa periaatteista, jolla uusille rakennuksille -- kuten kahdelle modernin taiteen museolle ja hotellille – etsittiin soveliaita paikkoja.

Roomassa uudet rakennukset eivät jyrää alleen vanhaa, vaan kulttuurin syvärakenteisiin suh-taudutaan niiden ansaitsemalla kunnioituksella. Decqin mukaan suunnittelussa on otettava huomioon maaperän arkeologiset kerrostumat, joita riittää arviolta 100 vuodeksi eteenpäin.

Ohjelmaa katsoessa jäi miettimään, miten meillä Helsingissä mahdettaisiin tehdä vastaavas-sa tilanteessa? Pantaisiinko ehkä kaivinkoneet töihin, jyräisivätkö taloudelliset näkökohdat ohi kulttuurihistoriallisten. Olemmeko nuoressa kulttuurissamme liian itseriittoisia, kun kulttuurimme symboliikkaa väheksytään ja vähäisiä historiallisesti ja kaupunkikuvallisesti merkittäviä rakennuksia riittää jopa hävitettäväksi.

Maailmankuulun Uffici-gallerian oppaan mukaan myös Firenzessä kaupunkia kehitetään sen luontaisista lähtökohdista käsin kaupungin historia huomioon ottaen. Niinpä ultramodernia oikeuspalatsia oltiin rakentamassa moderniin ympäristöön. Palatsi sijaitsi strategisesti näky-vällä paikalla lentokentältä keskustaan vievän tien varressa. Kyseisen rakentamisen taidon-näytteen näki varmasti, tulijalle ei jäänyt epäilystä Firenzen arkkitehtonisesta kehittymisestä.

Firenzessä nyt puheena olevan asuntolaivasatamahankkeen kannalta kiinnostava kaupunkikuvallinen ympäristö on Ponte Vecchion sillan seutu ja Arno-joen ranta-alue. Alueella on paitsi ulkonäöllisiä myös muita yhtäläisyyksiä veistoksellisen, 1912 valmistuneen graniittisen Pitkäsiltamme ja Kaisaniemenlahden ranta-alueen kanssa. Ponte Vecchion tausta on keskiajalla samoin kuin Pitkäsiltaa edeltävien puusiltojen. Siltoja yhdistää lisäksi niiden työläishenkinen tausta. Pitkäsiltahan yhdisti työläiskaupunginosia muuhun Helsinkiin. Ponte Vecchion sillalla myivät tuotteitaan ja työskentelivät erilaiset käsityöläiset.

Fasistien perääntymisen aikana Arno-joen sillat tuhottiin fasistien toimesta. Ponte Vecchio säilyi tuhoamiselta pitkälle historiaan ulottuvan menneisyytensä vuoksi, vain sillan päädyt tuhottiin. Silta ympäristöineen on arvostettu nähtävyys ja oleskelupaikka niin matkailijoiden kuin firenzeläistenkin keskuudessa.

Ponte Vecchion sillalta katsottuna näköetäisyydellä olevien ranta-alueiden tuntumassa näkyi lähinnä soutuveneitä ja kanootteja. Moottoriveneitä en siellä huomannut. Rantaan oli tultu skoottereilla, polku- ja moottoripyörillä ja se oli jätetty lähes luonnontilaan. Ranta kutsui puoleensa sellaisenaan. Rannalla oli kahvila, joki piiloutui rantakasvillisuuden joukkoon katolla köynnöstävän kasvillisuuden ansiosta.

Firenzessä näki rakennusten ympärillä suuriakin aukioita, eikä alueita ollut elävöitetty sen kummemmin. Käsittääkseni monet ympäristöt elävöityvät tai ovat elävöitymättä kokijansa mielessä paikkaan liittyvien kokemusten lisääntymisen myötä. Poliitikkojen ei tarvitse kantaa huolta Kaisaniemen ranta-alueen elävyydestä.


3. KOOSTE ASUNTOLAIVASATAMAHANKEEN HYLKÄÄMISTÄ PUOLTAVISTA PERUSTEISTA

3.1 Asemakaavan muutosehdotus on yleiskaavan vastainen

Voimassa olevan yleiskaavan mukaan vesialueelle saa rakentaa "tiloja ja laitteita vesiliiken-teen ja virkistystoiminnan käyttöön sekä laivaväyliä ja liikenteellisiä siltoja". Yleiskaavan sallimiin rakennuskohteisiin eivät kuulu asuinkäyttöön tarkoitetut asuntolaivat eivätkä toimisto- tai ravintolalaivat.

3.2 Kulttuurihistoriallisia arvoja ei ole otettu huomioon

Kaavamuutos on maankäyttö- ja rakennuslaissa asemakaavalle asetettujen sisältövaatimusten vastainen, sillä niiden 54 §:n 2. momentissa edellytetään, että ”rakennettua ympäristöä ja luonnonympäristöä tulee vaalia eikä niihin liittyviä erityisiä arvoja saa hävittää”. Nyt valmisteltu asemakaavan muutos uhkaisi juuri niitä rakennetun ympäristön ja luonnonympäristön erityisiä arvoja, joita yleiskaavassa edellytetään vaalittavan.

Yleiskaavassa Kaisaniemen puisto sekä siihen rajoittuva merenlahti on merkitty kulttuurihistoriallisesti, rakennustaiteellisesti ja maisemakulttuurin kannalta merkittäväksi alueeksi. Suunnitellut rakennelmat ovat ristiriidassa ympäröivien alueiden arkkitehtuurin kanssa ja tekevät maiseman visuaalisesti sekavaksi.

Kaavamuutoksen laatijat eivät ole ottaneet korkeinta historiallista ja esteettistä asiantuntemusta edustavien tahojen näkemyksiä. Mm. Helsingin kaupunginmuseo on todennut, että valtakunnallisesti merkittävän Kaisaniemen puiston ranta-alueen täyttäminen asuntolaivoilla ja kelluvilla asunnoilla turmelee alueen ominaisluonnetta ja kulttuurihistoriallisia arvoja.

Alue on osa keskustan kulttuuripuistoa ja sitä pitäisi kehittää monipuolisena toiminta-, kohtaamis-, kulttuuri- ja luonnonympäristönä. Kaavamuutos merkitsisi rannan yksityistymistä muutaman (maksimissaan 14) asuntolaivan omistajan piha-alueeksi.

Kaisaniemi on Suomen vanhin kaupunkipuisto, jota pitäisi kehittää sen arvokkaita perinteitä kunnioittaen. Kaavamuutoksella puiston paras osa, ranta-alue, ollaan muuttamassa muutaman asuntolaivaperheen takapihaksi jäte- ym. huoltotiloineen.

3.3 Luonnon elvyttäviä ja rauhoittavia virkistysarvoja ei ole otettu huomioon

Näkymä Pitkänsillan ja Hakaniemensillan suuntaan on rautatien viereiseltä rantatieltä katsottuna ajoittain henkeäsalpaavan kaunis maiseman löytäneelle. Näkymä välkehtivine vesineen on elävä taulu, joka muuttuu valaistusolosuhteiden ja vuodenaikojen vaihdellessa.

Pitkälle Kaisaniemen vesialueelle ulottuvat asuntolaivat ja niiden edellyttämä kunnallistek-niikka jätesäiliöineen tuhoaisivat näkymän. Ne ovat vastoin maiseman luontaista ilmapiiriä.

Kyseinen maisema ei elävöittämistä kaipaa, vaan on virkistävä suvanto ja pakopaikka etenkin ajankohtana, jolloin Eläintarhan lahden ranta-alueet ovat niin täynnä ihmisiä, että sinne ei voi mennä pienen koiran kanssa pelosta, että se tallautuu. Huvilateltan rakentaminen alkaa heinäkuussa ja teltan vaikutus purkamisvaiheineen ulottuu pitkälle syksyyn.

Etenkin syyskesällä Kaisaniemenlahden ranta-alue on ollut tärkeä venttiili muutoin ylikansoitetulla rantapuistoalueella. Tokoinrannan rantapuisto tulee täyttymään entisestään uusien monisatapaikkaisten ranta- ja vedenpäälle rakennettavan ravintolapaviljongin valmistuttua.

Kaisaniemen- ja Eläintarhanlahtea peittävä jää on nykyisin yhä harvinaisemmiksi käyvinä pakkastalvina toiminut ulkoilualueena kävelijöille, hiihtäjille, pilkkijöille, verkkokalastajille ja koiranulkoiluttajille. Jäätiet Tokoin- ja Säästöpankinrannan suunnasta Kaisaniemeen ja takaisin ovat olleet suosittuja oikopolkuja niin työmatkalaisille kuin myös muille kävelijöille.


3.4 Riskirakentamiselle ei löydy perusteita: rantarakentamisen erityisvaatimuksia ja hankkeen muita ympäristöhaittoja ei ole otettu huomioon

Tiedemiesten mukaan vedenpinta tulee kohoamaan vääjäämättä. Sitä, missä määrin näin tapahtuu, ei tiedetä. Marjaniemessä aletaan ranta-asutuksen suojaksi rakentaa tulvavalleja. Hanke tulee viemään runsaasti veronmaksajien varoja. Lontoossa on todettu, että rantojen patoaminen siirtää ongelman toisaalle, pahimmillaan patoaminen johtaa ketjureaktioihin niin, että huonosti suunniteltu ratkaisu johtaa uuteen, veronmaksajien varoja vaativaan pulmaan.

On uhkarohkeaa ottaa uusia riskejä jo otettujen tilalle. Helsingissä on varauduttu ja varauduttaneen edelleenkin esimerkiksi Saksaan verrattuna huonosti vedenpinnan äkilliseen kohoamiseen siitä huolimatta, että asia on tiedossa. Niinpä uudehkot rakennukset eri puolilla kaupunkia kärsivät toistuvista tulvavahingoista.

Pelkään, että tulvauhkaan suhtaudutaan sopulihenkisesti niin, että jossakin vaiheessa kaikki heräävät. Eikö olisi veronmaksajien varojen mahdollisimman järkevää käyttöä se, että merenpinnan nousuun varauduttaisiin mahdollisuuksien mukaan etukäteen.

Vuodesta 1981 Kaisaniemenlahti- Eläintarhanlahti alueella asuneena ja Kaisaniemenlahtea päivittäin kiertäneenä vaikuttaa siltä, että vedenpinta on viime vuosina noussut aiempaa use-ammin yli rantavallien.

Oulussa juuri ilmestyneen väitöskirjan mukaan (arkkitehti Kimmo Kuismanen) rantarakentamisessa ympäri Suomen olisi otettava huomioon ilmastonmuutoksen aiheuttamat uudenlaiset haasteet.

Vesi Kaisaniemenrannassa on hyvin matalaa ja pohjaa joudutaan ruoppaamaan asun-tolaivojen takia. Pohjasedimentti koostuu savesta, jossa on todettu olevan runsaasti raskasmetalleja ja myrkkyjä. Ruoppaaminen saisi nämä vaaralliset ainekset liikkeelle ja saastuisi meriveden laajalta alueelta. Seuraukset olisivat kohtalokkaat tälle kalaiselle sisälahdelle ja tekisivät tyhjiksi ponnistelut meriveden puhdistamiseksi.

Keulakiinnityksellä rannassa olevat jopa 30 metriä pitkät laivat kaventavat salmea huomattavasti. Veden virtaus heikkenisi, mikä huonontaisi samalla sen laatua. Asunto- ja ravintolaivat lisäävät myös ympäristön roskaisuutta ja aiheuttavat meluhaittoja.

Asuntolaivasataman perustaminen Kaisaniemenlahden kaltaiselle ympäristöltään erittäin herkälle ja keskeisen tärkeälle alueelle on vastoin Helsingin ympäristötavoitteita ja kestävän kehityksen periaatteita.

3.5 Venepaikkojen sijainti on väärin suunniteltu

Kaisaniemenrannasta on vaivihkaa poistettu venepaikat, vaikka juuri sinne pienimuotoinen veneily sopii poikkeuksellisen hyvin Firenzen Arno-joen tyyliin.

Sen sijaan kaupunki suunnittelee Pitkänsillanrannan nykyisin ahkerassa virkistyskäytössä olevan rantalaiturin eteen lukittavilla porteilla eristettävää venelaituria.

Se peittäisi laiturilla oleskelijoiden näkymiä lahdelle ja heikentäisi muutenkin kokemusta veden äärellä olosta. Lukittavat venepaikat toisivat lahdelle nykyistä isompia ja tehokkaampia moottoriveneitä, mikä lisää meluhaittoja ja veneonnettomuuksien vaaraa. Melojat ja soutajat eivät enää uskaltaisi muskeliveneiden joukkoon.

Kaisaniemenrannassa tulee vaalia alueen perinteistä veneilykulttuuria säilyttämällä siellä paikat vaatimattomille moottori- ja soutuveneille. Kaisaniemenlahdella tulee suosia rauhallisia veneilymuotoja: soutua, melontaa ja hiljakseen kulkevia moottoriveneitä.

3.6 Kaavamuutoksen perustelut eivät kestä lähempää tarkastelua

Kaavamuutoksen tarvetta perustellaan tarpeella elävöittää Kaisaniemenlahden. Miksi kaupungin keskustassa olevaa pientä luontoaluetta pitäisi elävöittää? Eikö mieluummin pitäisi vaalia maan vanhinta puistoaluetta ja ainutlaatuisen vehreää rantaa kaupungin sydämessä?

Toinen kaavamuutoksen perustelu on sosiaalisen kontrollin ja turvallisuuden lisääminen Kaisaniemen puistossa. Väkivaltatapauksia ei esiinny rannassa, vaan puiston muissa osissa, jonne ei ole edes näköyhteyttä suunnitellulta asuntolaiva-alueelta.

Kansainväliset esimerkit osoittavat, että asunto- ja ravintolalaivat eivät useinkaan ole lisän-neet sosiaalista kontrollia, vaan pikemmin tuoneet alueelle sosiaalisia ongelmia ja turvatto-muutta.

3.7 Veronmaksajien varoja tulee tuhlailun sijasta suunnata järkevään asuntotuotantoon ja korjausvelan pienentämiseen

Veronmaksajien varoja tulee käyttää veronmaksajien hyödyksi parhaalla mahdollisella tavalla:

Helsingillä on tunnetusti paljon korjausvelkaa, jota synnyttää muun muassa kiistelty ja monien mielestä ruma ja paikkaansa sopimaton Kiasma. Se rakennettiin yltiöpäisesti muotoonsa, joka ei ota huomioon Suomen ilmaston erityispiirteitä. Niinpä Kiasman vuotava katto on aiheuttanut Helsingin päättäjille harmaita hiuksia valmistumisestaan saakka ja on tullut ja tullee vastaisuudessakin viemään runsaasti veronmaksajien varoja. Kiasma näyttää jo nyt perusteellista peruskorjausta vaativalta eikä rakennuksella ole sellaista vetovoimaa, mitä modernilla rakentamisella voi parhaimmillaan olla.

Asuntolaivasatamaa on suunniteltu kaupunkisuunnitteluvirastossa jo vuosikausia ja useampia ulkomaanmatkoja lienee tehty mallien hakemiseksi muualta. Hanke on jo nyt vienyt huomattavan paljon (PALJONKO?) veronmaksajien varoja ja päätöksentekijöiden aikaa, mutta viimeistään nyt laman kynnyksellä on tuhlaus pysäytettävä.

Helsinki kärsii asuntopulasta ja asuntorakentaminen on hiipumassa rahoituksen puutteessa. Yhteiset varat on nyt suunnattava järkevään asuntotuotantoon ja lopetettava kallis näpertely näiden muutaman merenpäällisen huvilan tuottamiseksi.


4. KAISANIEMENLAHDEN RANNAN RAKENTAMISTA VASTUSTETAAN LAAJASTI

Kun venesatamasuunnitelmaa esiteltiin asukkaille, paikalla ollut hollantilaistaustainen kokousosallistuja kertoi kokemustietonaan, että asuntolaivat tuovat mukanaan rauhattomuutta.
On ymmärrettävää, että Hollannin pienenä, tiheästi asuttuna maana on ollut pakko ottaa asu-miskäyttöön kaikki liikenevä tila. Näin huonosti ei asianlaita ole Helsingissä eikä kansallis-maisemaan sijoitettu asuntolaivasatama ei ole oikeanlainen ratkaisu Helsingin asuntopulaan.

Kaisaniemenrannan kaavaehdotuksen kaltaista keskeistä kaupunkikuvan muutosta ei pidä tehdä, ellei siitä vallitse yleinen konsensus. Asuntolaivasatamaa vastustaa laaja kansanliike, mm. suuri joukko eri kaupunginosien asukkaita edustavia yhdistyksiä. Myös eri alojen asiantuntijat ovat esittäneet kielteisen kantansa suunnitelmiin. Kansalaisten mielipide on otettava huomioon!

Myös kaupunkisuunnittelulautakunnassa hanketta vastustetaan. Kaavamuutos hyväksyttiin 12.6.2008 pidetyssä lautakunnan kokouksessa vain yhden äänen enemmistöllä.

Tapani Salosen kokouksessa yhdellä äänellä hävinnyt ehdotus oli erinomainen: ”Asemakaa-van muutosehdotus palautetaan uudelleen valmisteltavaksi siten, että kaavaehdotuksesta poistetaan asunto-, toimisto- ja ravintolalaivat. Muuten ranta peruskorjataan korkeatasoiseksi, ml. valaistuksen suunnittelu, ja monipuolisia aktiviteetteja mahdollistavaksi rantapromenadiksi.”

5. KAAVAMUUTOS ON HYLÄTTÄVÄ JA SEN SIJAAN ON KEHITETTÄVÄ VAIHTOEHTOINEN SUUNNITELMA, JOSSA HUO-MIOIDAAN EDELLÄ ESITETTY

Kaupunkisuunnitteluvirastossa ja -lautakunnassa on valmisteltu vain asunto-, toimisto- ja ravintolalaivasatamaan tähtäävää kaavamuutosta. Tämä kaavaehdotus on nyt hylättävä ja laadittava uusi, asukkaiden tarpeista lähtevä suunnitelma.

Kaisaniemenlahden rantaa tulee kehittää osana Kaisaniemen puistoa. Rannan käytettävyyttä viher- ja virkistysalueena voidaan kohentaa varsin pienin kustannuksin. Keskeistä on alueen siistiminen ja valaistuksen parantaminen sekä rantareitin rakentaminen. Liikuntamahdolli-suuksia voidaan monipuolistaa luomalla esteettömät kevyen liikenteen yhteydet Töölönlahdelle ja Siltavuorenrantaan.


Helsingissä joulukuun 7. päivänä 2008


Peter Borg Anne Mattila-Borg
diplomingenjör, sair.hoit., valtiotiet. kand